HAASTATTELU: JANNE JÄRVINEN. TOUKOKUU 2012.
Koska kyseessä on omintakeinen ja näkyväkin tapaus muutoin yleensä rauhallisella Lovecraft-rintamalla, päätimme ottaa On Suurten Muinaisten Aika -kirjasta ja sen taustoista hieman tarkemmin selvää. Otin yhteyttä kirjan toimittajaan Juri Nummeliniin, joka ystävällisesti ja nopeasti vastasi kysymyksiimme. 

Juri, ensimmäinen mieleen tuleva kysymys on luonnollisestikin että onko itse Paavo Väyrynen tietoinen kirjasta tai jopa mahdollisesti lukenut sen?

Mehän saimme Helsingissä pidettäviin julkkareihin tiedon, että Paavo Väyrynen on lähdössä junalla jonnekin päin Suomea ja saimme sovittua hänen kanssaan, että hän ottaa meidät vastaan juuri ennen kuin juna lähtee. Metron toimittaja halusi sitten tehdä tästä jonkin lisäjutun omaan tekstiinsä. Tilanne ei mennyt ihan niin hallitusti kuin olisin voinut toivoa, mutta Väyrynen joka tapauksessa kiitti kirjasta ja poseerasi kuvassakin (voisin lähettää sen lehdelle). Sanoi että lupaa tutustua opukseen, mutta on kovin kiireinen. Naureskelimme keskenämme, että hän lukee sen Pasilaan mennessä. Metron toimittaja soitti Väyryselle jälkeenpäin ja Väyrynen kommentoi vain viisaasti jutussa, että on ylpeä, että hänen vaatimaton persoonansa on näin hienon kirjan aiheena.

Millainen syntytarina tällä kirjalla on? Käsittääkseni kirja saatiin tehtyä pikavauhdilla.

Tuomas Saloranta ja Niko Aslak Peltonen saivat joulukuun alussa baarissa idean, että tämmöisen kirjan voisi tehdä, ja esittelivät asian Facebookissa seuraavana aamuna. Huomasin asian ja sanoin, että esittelen asian Turbatorin Harri Kumpulaiselle. Tältä tuli vastaus alle tunnissa, että tehdään kirja, että päästään vittuilemaan. Ilmoitin tämän sitten saman tien Facebookissa ja kirjan kirjoittajat ilmoittautuivat mukaan. Vesa Kataiston outo puhe, joka aloittaa kirjan, oli käytännössä jo valmiina, Vesan piti vain muuttaa viittaussuhteita muistaakseni Pohjois-Koreasta Cthulhu-mytologiaan sopivaksi. Kuvittaja Ossi Hiekkala lupautui tekemään kannen normaaleja taksojaan halvemmalla, koska piti ideaa niin sopivan älyttömänä. Tekstit olivat kasassa parissa viikossa, itse taitoin kirjan nopeasti ja Ossi hoiti kannenkin layoutin loppuun asti. Jos ei olisi tullut joulua väliin, koko opus olisi valmistunut alle kolmessa viikossa.

Kirja julkaistiin vaalien alla Metsän Mustan Paavon ollessa presidenttiehdokkaana. Minkälaista palautetta kirja on saanut, onko sitä mahdollisesti ymmärretty väärin tai syytetty mediapelistä?

Kai se julkisuus oli lopulta niin pientä kuitenkin, ettei tällaisia syytöksiä kenellekään tullut mieleen esittää, ainakaan omiin korviini ei ole kuulunut mitään. Olisi tietysti hieno lukea Nykypäivän tai Maaseudun Tulevaisuuden arvio tästä. Jos tämä jotain aiheutti, niin varmaan enemmänkin toi Väyryselle pari ääntä lisää!

Minkä kokoinen painos kirjasta otettiin? Onkohan kirjasta koskaan tulossa uusintapainosta?

150 kappaletta eli todella vähän. En usko että uusintapainosta tulee, ellei sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun tämän kaikki digipainetut kappaleet hajoavat käsiin ja teksti putoilee sivuilta… mikä tietysti on itsessään lovecraftlaista!

Kirjan luovutustilaisuus. Luovuttajina yksi kirjan kirjoittajista, Niko Aslak Peltonen (vas.) sekä kirjan toimittaja Juri Nummelin.

Lovecraft/Cthulhu -aiheista kirjallisuutta tuntuu olevan tulevaisuudessa tulossa enemmänkin Suomessa, suurimmassa osassa näistä olet mukana tavalla tai toisella. Haluatko kertoa näistä hieman enemmän?

Olen kääntämässä Lovecraftin esseetä ”Supernatural Horror in Literature” Savukeitaan aloittamaan kauhuklassikkosarjaan, jossa on tullut jo yksi nide Sheridan Le Fanua. Kirjan pitäisi ilmestyä ensi keväänä, riippuen hiukan apurahatilanteesta. Lisäksi olen itse kirjoittanut pienoisromaanin, josta en vielä tiedä, missä muodossa se ilmestyy Lovecraft on siinä itse pääosassa, mutta tarina itse edustaa enemmänkin vaihtoehtohistoriaa eikä siinä sinänsä ole mitään yliluonnollista. En tosin itse tiedä tällä myöskään sitä, olenko kauhean tyytyväinen valmistuneeseen tekstiin, ehkä muokkaan sitä joka tapauksessa vielä raskaasti. Lisäksi on puhuttu ainakin yhdestä uusien, Suomeen sijoittuvien Cthulhu-tarinoiden kokoelmasta.

Hieman yleisempänä kysymyksenä: miksi Lovecraft ja Cthulhu jaksavat yhä edelleen kiinnostaa lukijoita ja kirjoittajia?

Jotain siinä todellakin on, koska Lovecrafthan valittiin ensimmäisenä spekulatiivisen fiktion kirjoittajana arvovaltaiseen Library of America -sarjaan, vasta hänen jälkeensä tuli esim. Philip K. Dick eikä jotakuta Heinleinia ole sarjassa julkaistu lainkaan. Se kertoo ainakin, että Lovecraftin kulttuurinen merkitys on suuri, suurempi kuin faniympyröissä usein tulee ymmärtäneeksi. Lovecraftilla on jo pitkään ollut sivistyneitä puolustajia, kuten esseisti Colin Wilson. Muistaakseni myös arvovaltainen kirjallisuudentutkija Harold Bloom on sanonut viettäneensä unettomia öitä Lovecraftia luettuaan. Lovecraft ei siis ole yksiselitteisesti huono kirjailija, niin kuin monet vieläkin tapaavat sanoa.

Kai kyse on siitä, että Cthulhu-mytologiassa (josta Lovecraft ei ilmeisesti itse tykännyt puhua) kirjailija loi sen verran vahvoja visioita, että muut kirjailijat eivät ole sitä kyenneet ylittämään. Cthulhu vertautuu monella tapaa Tolkienin Keski-Maahan – kumpikin loi omassa lajityypissään visioita ja ideoita, joiden päälle muut ovat rakentaneet. (Kovaksikeitetyn dekkarin puolella vastaavia tekijöitä olisivat Dashiell Hammett ja Raymond Chandler ja myös James M. Cain.) Cthulhu on taipunut niin moneen elokuvista tietokonepeleihin, että se on varmasti alkanut hallita ajatteluamme ajatus vihamielisistä jumalista vetoaa hyvin paljon ateisteihin ja vapaa-ajattelijoihin, joita uskoisin Lovecraftin lukijoissa paljon olevan.

Miten näet, voisiko Suomessa syntyä uusi, vaikka edes pienimuotoinen, Lovecraft-innostus joka saisi useamman harrastajakirjoittajan kirjoittamaan uusia, mahdollisesti jopa toisiinsa nivoutuvia myytostarinoita? S. Albert Kivinenhän yritti aikoinaan juurruttaa Cthulhun tarustoa toimimaan suomalaisella maaperällä, ja ainakin Boris Hurtta innostui tästä ideasta. Yksi novellikokoelmakin, Kultainen naamio, saatiin aikaiseksi. Millä lähestymiskulmilla myytos saisi harrastajakirjoittajat innostumaan Suomessa vuonna 2012 ja eteenpäin?

Kyllä varmasti, kuten sanoin, tällaisesta antologiasta on puhuttu. Aiemmat yritykset istuttaa mythosta Suomeen eivät ole onnistuneet, koska Suomessa ei ole ollut otollista maaperää, täällä on niin paljon keskitytty ja panostettu yhteiskunnalliseen realismiin. Tilannehan on muuttumassa, monet nuoret kirjailijat kirjoittavat scifiä, spefiä, fantasiaa, kauhua, uuskumma, arkikummaa tms. Sama näkyy elokuvissa (Sauna, Iron Sky, War of the Dead, Rare Exports jne.). Kulttuuri on muuttumassa enkä pitäisi ihmeellisenä, vaikka kohta ilmestyisi ensimmäinen mythosromaanikin Suomeksi. (Vai onkos joku Hurtan romaaneista jo sovitettavissa lovecraftlaiseen maailmaan?)

Yksi asia, mikä asiaa on myös haitannut, on suomalaisen kirjallisuuden panostus siihen, että pitää aina kirjoittaa omista hahmoista. Pastisseja ja parodioita on aina pidetty täällä oletusarvoisesti huonompana kirjallisuutena, vaikka pastissit ovat olleet ulkomaisessa genrekirjallisuudessa yksi kantava voima, niin scifin, kauhun kuin dekkareidenkin puolella, ja asetelma on vasta nyt tulossa Suomeen.

Lainaus Vesa Sisätön tarinasta Paavo Väyrysen ääni.

”Asuntoni sijaitsi viidennessä kerroksessa, joka jostain syystä oli muuten tyhjillään. Heti ensimmäisenä yönäni asunnossa kuulin omituista nousevaa ja laskevaa ääntä huoneeni yläpuolella olevasta ullakkohuoneesta. Aamulla kysyin Virolaiselta, mistä oikein oli kyse. Hän kertoi, että ääni kuului Paavo Väyryselle, entiselle kansanedustajalle, joka iltaisin piti puheita tupailloissa ja vaalitilaisuuksissa. Virolainen lisäsi, että Väyrynen harjoitteli puheitaan öisin ja oli siksi vuokrannut suuren ja yksinäisen ullakkohuoneen, ainoan jonka päätyikkunasta näki kauas länteen, kaupungin kattojen yli.

Tästedes kuulin Paavo Väyrysen puhetta joka yö, ja vaikka se pahensi muutenkin minua vaivaavaa unettomuutta, hänen outo puheensa vangitsi minut. Tiesin kovin vähän politiikan käytännöstä, mutta olin kuitenkin varma, ettei hänen puheillaan ollut mitään tekemistä aiemmin kuulemieni poliittisten julistusten kanssa. Siitä päättelin hänen olevan harvinaislaatuinen poliittinen nero. Mitä pidempään kuuntelin, sitä enemmän lumouduin. Pian päätin tehdä tuttavuutta tuon erikoisen miehen kanssa. ..

Väyrysen ääni täytti minut selittämättömällä kammolla – epämääräisten ihmeiden ja uinuvien salaisuuksien kammolla. Pelkoni eivät johtuneet siitä, että hänen äänessään olisi ollut jokin kammottava sävy. Tuntemukseni aiheutti se, että hänen argumenttinsa väräjöivät tavalla, joka on täysin vierasta tälle pallolle ja kuulostivat hetkin kovin kerroksisilta, aivan kuin kokonainen kuoro poliitikkoja laulaisi asiaa maataloustukien jakautumisesta ja arvonlisäveron määräytymisestä.”

”Toimittanut Juri Nummelin.

Juri Nummelin: Esipuhe
Vesa Kataisto: Presidentti Väyrysen puhe Ikaalisten pato- ja matologisen tiedeinstituutin avajaisissa marraskuussa 2019
Harri Erkki: Kalevan uskon paluu
Tuomas Saloranta: Kari Tenho Väyrysen tapaus
Vesa Sisättö: Paavo Väyrysen Ääni
Jussi Katajala: Paavo Väyrynen – elvyttäjä
Timo Surkka: Tulette ällistymään
Niko Aslak Peltonen: Varjo Väyrysen yllä
Juha Roiha: Kasvojen kutsu

Vuoden 2012 presidentinvaalien merkittävin ja merkillisin vaalikirja paljastaa Paavo Väyrysen yhteydet Suuriin Muinaisiin, Cthulhuun, Shub-Niggurathiin, KalevaKekkoseen ja muihin vekkuleihin. Kirjan luettuasi suhtaudut kokonaan uudella tavalla äänestämiseen ja myös presidentin valtaoikeuksien karsimiseen, sillä Ulkopolitiikkakin on sivuseikka jonka hoitelee suvereenisti syvyyksistä palaava Kaleva-jumala Perkunas Kekkonen.

Nummelin on koonnut 8 suomalaisen novellistin tarinat Väyrysen muinaisyhteyksistä riemullisen rienaavaksi vaaliteokseksi – vuoden 2012 poliittinen sensaatio ja paljastuskirjojen huima huippu!
Julkaistu: tammikuu 9, 2012 (Turbator) ”